Hello!
Työtä, työtä, sitä
riittää.
Parin viime viikon aikana ollaan tehty päivittäin töitä
poikien sekä tyttöjen kampuksilla ja saatu siis pikkuhiljaa tarttumapintaa
töihin kouluilla. Joka päivä on
todella erilainen ja ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, kun aamulla lähtee
hakemaan oppilaita kouluun.
Tyttöjen kampuksella on ollut hiukan työntekijä vajetta,
joten me ollaan Mikaelin kanssa haettu nyt viikon ajan osa tytöistä kouluun.
Täällä suunnistaminen on järkyttävän vaikeaa, koska talot näyttää todella
samanlaisilta ja tiet kiertää ympyröitä asuma-alueilla. Onneksi iPhonen Kartat palvelu on ollut
minulla nenän edessä ja Mikael on taitavasti osannut ajaa, huolimatta
eripuoleisesta liikenteestä ja Aussien ajotyylistä.
Oppilaiden ongelmat ja elämäntilanteet on surullisia. Paljon
pahaa tapahtuu näiden nuorten elämässä ja täällä on todella tarvetta nuoriin
kohdistuvalle sosiaalityölle. Perhekoteja tai lastenkoteja ei täällä ole
teini-ikäisille juuri ollenkaan. Teinien ongelmat ovat kuitenkin massiivisia ja
heille pitäisi olla enemmän turvapaikkoja johon mennä suojaan väkivallalta,
hyväksikäytöltä ja päihteiltä.
Eniten itseä on ihmetyttänyt myös se, että eteenkin
aboriginaalien kulttuurissa valehtelu on oveluutta. Aikuisten kunnioittaminen
on ihan nollassa, mutta toisaalta ei sitä tarvitse ihmetellä, jos kasvatusta ei
juuri kotona ole. Viisautta tarvitsee paljon, että osaisi tukea ja ymmärtää
näitä nuoria ja antaa toivoa paremmasta huomisesta.
Arjen ihmettelyä
Arki sujuu koulun ulkopuolella mukavasti. Työpäiviä on
vähemmän edessä kuin takana ja luminen Suomi on jo unelmissa. Kaupoista on
opittu valitsemaan oikeita raaka-aineita ja ollaan saatu hyvää ja terveellistä
ruokaa aikaan. Aussien ruokailu tottumukset on todella usein pikaruokaa,
sipsejä, vehnäpiirakoita ja limppareita. En olisi uskonut, että ihmiset todella
suostuu syömään tällaista höttö ruokaa päivittäin, mutta niin se vaan menee.
Onneksi
koulussa oli edes yhtenä päivänä vierailijoita puhumassa terveellisestä
ruokavaliosta. Lounaaksi kuitenkin oli
vitivalkoinen kolmioleipä, sipsiä ja todella sokerista tiivistemehua. Julkisissa
kouluissa on kuulemma niin hyvät tuotot limppari ja sipsi etc. automaateissa,
että niillä ansaitaan hyvät rahat, liekö yksi syy siihen miksi ei koulu ruokaan
panosteta? Ollaankin vähitellen opittu Mimmin kanssa, että jos haluaa syödä
jotain ravitsevaa, omat eväät on hyvä ottaa mukaan.
Tänään on ollut lämmin päivä ja ollaan laitettu meidän
pihalle iso uima-allas. Meri vesi ei houkuta isoine aaltoineen joka päivä ja
omalla pihallakin on mukava ottaa aurinkoa. Uima allasta laitettaessa päivällä
totesin Mikaelille ja Mimmille: ” Täähän on vähän niinku oltas ulkomailla!”
Kummatki katto mua vähä pitkään ja muistutti että me ollaan Australiassa, joka
on ulkomailla Suomesta…. Ehhhh
Sairaana on oltu välillä, luultavasti se kuitenkin johtuu
ilmastoinnista, joka puhaltaa kylmällä autoissa ja sisätiloissa. Päivät menee
hurjaa vauhtia, vaikka usein toivoo, että saisi esimerkiksi ruisleipää tai löytäisi
kaupasta edes muita kuin vehnäjauhoja… Ajateltiin Mimmin kanssa opettaa koulun
tyttöjä tekemään itse leipää ja muuta ruokaa, mutta saa nähdä mitä käy kun ei
olla vielä löydetty kuin vehnäjauhoja.
Nauttikaa Suomessa alkavasta talvesta, ihme kyllä ihminen on
välillä asetettu siihen tilaan, että kaipaa aina sitä mitä ei ole. Koitetaan
nauttia tästä hetkestä ja siitä mitä Taivaan Iskä on meille jokaiselle antanut
tähän hetkeen.
<3Heidi
Terkut kaikille ystäville, perheille ja rakkaille, jotka
tätä lukee myös Mikaelilta, Mimmiltä ja Jounilta.
Kuvia tulee taas kun ehditään!
