Kaksi yötä lähtöön on.

Haastavia tilanteita ja kulttuuri epäymmärtämättömyyttä

Viimeiset viikotkin ovat tuoneet vielä eteen melkoisia tilanteita. Toiset on olleet haastavia pelottavalla tavalla ja toiset vaan ärsyttävällä. Viimeiset oppilaiden bussi kuljetukset kouluun joita tehtiin Mikaelin kanssa olivat ehkä haastavimpia. Oppilaat yrittivät tupakoida bussissa sisällä, huusivat, kiroilivat, eivät käyttäneet turvavyötä ja yrittivät testata meitä kaikin mahdollisin tavoin. Osa tuli aamuisin bussiin päihtyneenä, joku selvästi kovempia aineita käyttäneenä. Näihin tilanteisiin ei myöskään oltu saatu oikein minkäänlaista ohjeistusta miten toimia ja tilanteet olivat siksi myös ei niin kivoja.

Kulttuurin kanssa on vieläkin suuymmyrkäisenä ihmetyksestä päivittäin. Täällä jos kaveri sanoo, että olisi kiva viettää aikaa yhdessä tai mennä jonnekin, se ei mitenkään ole lupaus. Kärsivällisyyttä ja joustavuutta on tarvinnut todella paljon varsinkin silloin kun on joutunut odottamaan henkilöiden saapumista paikalla parikin tuntia. Tänäänkin odotettiin kymmenen aikaan aamulla hakijaa, eikä vielä nyt yhdeltätoista illallakaan olla saatu tietää miksi meitä ei tultu ikinä hakemaan. Mielenkiintoista….

Kaiken lisäksi nämä ihmiset vitsailee ja kiusaa sitä enemmän meitä mitä enemmän ne meistä tykkää. Yrittää siinä sitten olla aina loukkaantumatta, kun vitsit on joskus sen tasoisia ettei aina tajua edes oliko se vitsi vai loukkaus.. Meikä täällä herkkiksenä välillä meinaa vetää palkokasvin nenään, mutta onneksi siitä pääse nopeesti yli! ;)

Onnellisuutta

Pieni ihana siskontyttö kastettiin lauantaina ja sai nimeksi Varpu Suoma Sofia. Onnellinen täti odottaa vielä pari viikkoa kunnes pääsee ottamaan pienen Varpun syliin ja tietenkin halaamaan ihanaa isosiskoa Vilmaa.

Täällä illat on olleet kivoja. Meille on järjestettiin grillijuhlat läksiäisiksi ja sunnuntaina kävimme meidän harjoittelua ohjaavan pastorin kanssa Perthin Casinolla. Huh mikä paikka. Siinä sitten samassa pöydässä nainen voitti texas holdemia pelatessa 92,000 dollaria. Nainen lahjoitti meidän harkkaohjaajalle, joka pelasi samassa pöydässä 200€ ja sitten mentiinkin syömään hyvin. Hienon näköinen paikka sinänsä, mutta kyllä parempaakin tekemistä tässä maailmassa löytyy kuin niillä sadoilla ihmisillä jotka istuu illat siellä suurimmaksi osaksi häviten rahansa taivaan tuuliin.

Arki on ollut kuitenkin parasta. Oman rakkaan kanssa kokemusten jakaminen ja se että saa pestä toisen pyykit. Uskokaa tai älkää siitä oon vieläkin fiiliksissä, toivottavasti koko loppu elämän vois ollakin niin…. :D

Se, että saa jakaa elämän ihmisen kanssa jota rakastaa on niin suuri lahja ettei mitään rajaa. Tämän harjoittelun jälkeen on ihana päästä lomailemaan ja nauttimaan auringosta ja kiireettömästä ajasta hetkeksi ennen kotiin paluuta. Sydney on enää kahden yön päässä ja sitä odotetaan innolla.

Tässä kuvia hetkistä joita ollaan vietetty parin viimeisen viikona aikana.

Perth Zoo

Apinasaari

Pinkuvatviinit uimassa.

mä olen niin pienoinen.

mulla on hassut jalat.

ja mulla on niin sininen nokka!

minä olen niin tuiman näköinen

Hui!

siinä se elephantti syö puukalikkaa.

Dingojen lepotauko.

balooooooooooo

iltapäiväkävelyllä!

pienelle tuli nälkä.

huhuhuhhaahahahahaha

kaveri kiipeää tötterö nenässä.

vanhakaveri

keitä me olemme?

lisko.

Hetkiä biitsillä ja lähiympäristössä

lovely Tyneil

iltaranta.

Scarlet koiran kanssa lenkillä.

joulukuusikin kasvaa väärinpäin

Man with the vision.

rantahymy!

Retkellä

Vesiputous?

putouksen kanssa, jos sellainen olis ;)

Kattokaa mikä siellä on mahassa!

Pieni kurkistaa.

Arkea

Itkeviä virtuaalivauvoja ja Fazerin sinistä.

Ihmettelyä

Välillä jään todella vaan ihmettelemään täällä vastaan tulevia asioita. Joku saattaa myös tulla kysymään että ”Onko kaikki ok?”, jos on mietteliäänä, koska ei hymyile tarpeeksi. Jokapäiväiset ylipirteät ”How are you darling?” –kysymykset ei lämmitä hirveästi mieltä, kun suurinta osaa ei edes kiinnosta  mitä siihen vastaa.  Jopa radiokanavat tursuavat ylipirteitä juontajia ja aamulla kun haluaisi kuunnella rentouttavaa musiikkia autossa bussi kierroksella, radio tulee läimäistyä aika tiukkaan kiinni, kun ensimmäinen juonto alkaa.  93.7 radiokanava jota oppilaat haluaa aina kuunnella on meillä pannassa muina kuin koulu aikoina.  En tiedä mitä Suomessa, mutta täällä soi joka toisena biisinä radiosta se ihmeen Gangnam-style biisi ja se aiheuttaa hampaiden kiristelyjä päivittäin, koska oppilaat ei näytä kyllästyvän siihen ikinä.

Virtuaalivauvat

Tällä viikolla jokaisella tytöllä on Virtuaalivauva kahden vuorokauden ajan. Virtuaalivauvassa on tietokone ja projektin vetäjät kytkevät ne päälle tyttöjä varten. Vauvojen kahden vuorokauden hoidon jälkeen vauvoista otetaan raportti ja tytöt saavat kuulla arvion, kuinka he ovat onnistuneet vauvan hoidossa. Huonolla huolenpidolla muutama tyttö, kun on saanut vauvat jo ”kuolemaan”. Vauva on babyborn nuken näköinen, mutta oikean painoinen vauva, joka niska liikkuu. Niskaa pitää tukea, vauvaa pitää syöttää, vaihtaa vaipat, röyhtäyttää ja pitää sylissä sekä hyssyttää. Vauva ilmaisee itkulla kun on jotain vailla ja loppu jää tyttöjen selvitettäväksi. Eli melkein kuin oikea vauva.  Hyvän hoidon jälkeen vauva myös kikattaa. Monet tytöt ovat tulleet öiden jälkeen kiukkuisina ja väsyneinä kouluun, mutta luulen että tämä on erittäin hyödyllinen asia koulussa opiskeleville tytöille. Australiassa on länsimaista eniten teiniraskauksia ja tämän myötä virtuaalivauva projektia varmasti on levitetty yhä enemmän. Tarve oli tälle projektille suuri myös meidän koulun tyttöjen tilanteiden takia.

Asenneongelmia

Tytöt ovat vauvojen myötä näyttäneet usein tunteitaan ja olemme nähneet monenmoista käytöstä viimepäivien aikana. Turhauttavinta töissä kuitenkin on edelleen se, että työntekijät eivät hoida töitään niin kuin pitäisi. Tyttöjen älytön kiroilu bussimatkoilla saa myös korvat soimaan, mutta aika avuttomia siinä on kaksi suomalaista myös kielimuurin takia selkkaamaan jokaista asiaa. Varsinkaan kun meillä ei ole mitään esimerkkiä tai kaavaa mitä pitäisi noudattaa, kun rangaistus periaatettakaan ei oikein suvaita tyttöjä kohtaan.  Turvavöiden kiinni pitäminen on myös tuottanut oppilaille vaikeuksia, josta menee itsellä hermot sisäisesti miltei päivittäin. Asenteissa näillä nuorilla on paljon muutettavaa. Tyttöjä on miltei mahdoton välillä auttaa, koska auttamisestakin saa palkaksi välillä (lue:usein) todella tylyä kielenkäyttöä vastaukseksi.  Eilen aamulla kuitenkin tajusin todella, että kotona oppimatta jääneet käytöstavat ja kurittomuus ovat järkyttävä haaste näiden tyttöjen kohdalla. Hetki milloin tajusin tämän todella oli se, kun aamuisella bussikierroksellamme menin erään aboriginaali perheen ovelle hakemaan tyttöä kouluun ja huutelin sisään hyvää huomenta. Ainoa kuka sekasotkun keskeltä ovelle tuli ensimmäisenä katsomaan minua oli söpö kikkarapäinen tyttö pelkässä vaipassa. Kävellessään minua kohti, minun ”Good morning” tervehdykseen tämä n.1,5v tyttö kuitenkin vastasi ”Fu** you” n.20 kertaa. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa…Miltei ensimmäiset sanat tuon pienen ihmisen suusta. Karua. Eikä muuten tullut isosiskokaan kouluun, oli nimittäin nukkumassa niin kuin muinakin aamuina.

Helpotusta koti-ikävään

Eilisen rankan päivän jälkeen lähdettiin käymään Ikeassa, jos löydettäisiin sieltä tutun makuisia lihapullia. Niitähän löytyi syötäväksi ja pakasteeseen. Juuri ennen kassoille menoa kuitenkin miltei järkytyimme ilosta, kun huomasimme karkkihyllyn jossa oli Turkinpippureita, Geishaa, Fazerin sinistä, Daim-suklaata ja muita ihania Suomi-Ruotsi karkkeja. Viikon piristys! Ikeassa siis kannatti käydä!

Tällä hetkellä pojat on Golf rangella ja minä sekä Mimmi koulutehtävien parissa kotona. Tasan kaksi viikkoa jäljellä loman alkuun ja nyt tuntuu, että ehkä tämä loppu aika menee nopeaa. Monet sanoo, että kolme kuukautta täällä on tuntunut ikuisuudelta, mutta mennyt silmän räpäyksessä. Parhaita asioita mitä täältä kuitenkin jää mieleen on ihmiset ja mukavat kokemukset Australian eläimistä. Harjoittelusta päällimmäisenä on mielessä vaan se, että huonosti toimiva työyhteisö ja epämotivoituneet työntekijät on niin latistava asia työpaikalla, että huh. Näihin tunnelmiin! Kuvia ihanasta eläintarhareissusta ja muista mukavista saatte pian!

//Heidi

Pienistä asioista Onnellisuutta.

Hello!

Viikko on taas hurahtanut koululla, yhtä nopeaa kuin aina.  Toissapäivänä myös muutettiin viikoksi Mikaelin kanssa harkka ohjaaja Michaelin perheen kotiin asumaan ja hoitamaan koiria. He lähtivät katsomaan uusinta lastenlastaan Etelä-Australiaan.

Jos sanoisin että harjoittelu on mennyt tosi mukavasti valehtelisin :D On täällä Ausseissa ihan kiva olla, mutta Mimmin kanssa edelleen on pohdittu että mikä ihme saa niin monen suomalaisenki ihastumaan tähän maahan ikihyviksi ja miten niin monet on muuttaneet tänne. Toisaalta ollaan molemmat niin perhekeskeisiä ihmisiä, että ehkä se on suurin syy miksi ei tänne osaisi mitenkään jäädä.

Harjoittelu on siis kuitenkin ollut aika rankka ja meitä on pidetty osittain enemmän henkilökuntana kuin ekstra tyyppeinä. Toisaalta on kiva olla todella henkilökuntana tekemässä töitä, mutta meidän päivät on olleet niin pitkiä ja meidän varaan on laitettu sen verran paljon, ettei voida helposti pitää meidän vapaapäiviä. Kolme viikkoa meille on luvattu että saadaan pitää maanantai vapaata koulusta, mutta eipäs oo onnistunu. Saa nähdä miten käy ensi maanantain. Näyttää että se onnistuu! Tunnit paukkuu, koska ollaan koulupäivien lisäksi Mikaelin kanssa joka päivä kolme tuntia ajamassa bussia, kun tuodaan ja viedään oppilaita. Ehkä me ei ymmärretä Australialaista mentaliteettiä tästä työnteosta tai jotain, koska ollaan niin ymmällä siitä miten täällä töissä toimitaan. Tästä kaikesta vois reflektoida ikuisuuden! :D

Eilen käytiin keilaamassa ja siellä soi musiikki ihan täysillä. Kaadoista sai palkintoja ja henkilökunta tanssi seisoen tiskillä! Vähän oli eri meininki kyllä. Lopuksi pelailtiin peliautomaateilla pelejä ja niistä sai onnistuessaan sellasia lippuja, joilla sai kerätä pisteitä. Pisteillä sai sitten eriarvoisia pikkulahjoja. Mä pelasin vähä ja annoin kymmenen pistettä sen jälkeen jollekin suloiselle pikkupojalle, joka ehkä halus niitä pisteitä ja palkintoja vähä enemmän kuin minä. Se ainaki näytti hyvin onnelliselta saadessaan ne. :)

Viikonloput on täällä ihanaa aikaa pelkästään jo sen takia, että ehtii nukkua vähän. Perjantain koulupäivä alkoi tehdä jo aika tiukkaa, kun unet oli viikolla jääneet turhan vähille. Vielä on pari paikkaa edessä missä halutaan käydä viimeisten viikkojen aikana. Toivottavasti päästään fiilisteleen Australian ihania puolia vielä paljon! Oloa on myös kummasti helpottanut se, että täällä toisessa talossa netti toimii hyvin ja skype yhteydes on näin ollen myös tosi hyvä :) perheen kans jutteleminen auttaa jaksamaan kummasti eteenpäin! Näillä mennään !

ps. Viikkoja on kummasti piristänyt se, että netistä näkyy Kotikatu myös täällä! Kiitos YLE!

Kuvahumua.

                                Hetkiä viime viikoista.

Kings Park

Huikeat näkymät Kings Parkista kaupunkiin.

Kaksi kerroksinen Range Perthissä. Kyllä Mikael tykkäs ;) Pallotki tuli automaatista kokoajan
suoraa lyömistä varten.

Nuorten messu Kirkolla.

                                                 Swan Valley       

Siinä ne katteli.

Siinä se tuijottaa.

Olut maistiaisia..(miesten juttuja)

Viinimaistiaisia

Tarjolla täällä tänään...

Siellä sitä oli tekeillä..

Uutuuksia.

Oli hinnatki kohillaan.

                                                     Fremantle

Lippistä jokaasel.

Joku oli tehny ison graffitin.

Hauskan vanhan näköinen Fremantlen keskusta.

Ihmeellisiä juttuja bongaa päivittäin.

Markkinoilla myytävänä vaikka ja mitä!

Strutsin munia, olkaa hyvä?

Herkut paistuu.

Herkut maistuu.

Tuttu ja turvallinen!

Lounaaksi namia.

Siellä liitelee!

Kova tuuli ja  toiset nauttii enemmän ku toiset. Tuota vois haluta kokeilla!  :)

Tällaista tällä kertaa. Lämmöt ei oo helliny meitä viime hetkinä.. Hupparit päällä ja pitkät housut! Tule jo kesä! Tuotiiin kuulemma tää ilma Suomesta :D Toivotaan vielä rusketusta ennen ku lähdetään...
Seuraavaan kertaan, Moikka!