Itkeviä virtuaalivauvoja ja Fazerin sinistä.

Ihmettelyä

Välillä jään todella vaan ihmettelemään täällä vastaan tulevia asioita. Joku saattaa myös tulla kysymään että ”Onko kaikki ok?”, jos on mietteliäänä, koska ei hymyile tarpeeksi. Jokapäiväiset ylipirteät ”How are you darling?” –kysymykset ei lämmitä hirveästi mieltä, kun suurinta osaa ei edes kiinnosta  mitä siihen vastaa.  Jopa radiokanavat tursuavat ylipirteitä juontajia ja aamulla kun haluaisi kuunnella rentouttavaa musiikkia autossa bussi kierroksella, radio tulee läimäistyä aika tiukkaan kiinni, kun ensimmäinen juonto alkaa.  93.7 radiokanava jota oppilaat haluaa aina kuunnella on meillä pannassa muina kuin koulu aikoina.  En tiedä mitä Suomessa, mutta täällä soi joka toisena biisinä radiosta se ihmeen Gangnam-style biisi ja se aiheuttaa hampaiden kiristelyjä päivittäin, koska oppilaat ei näytä kyllästyvän siihen ikinä.

Virtuaalivauvat

Tällä viikolla jokaisella tytöllä on Virtuaalivauva kahden vuorokauden ajan. Virtuaalivauvassa on tietokone ja projektin vetäjät kytkevät ne päälle tyttöjä varten. Vauvojen kahden vuorokauden hoidon jälkeen vauvoista otetaan raportti ja tytöt saavat kuulla arvion, kuinka he ovat onnistuneet vauvan hoidossa. Huonolla huolenpidolla muutama tyttö, kun on saanut vauvat jo ”kuolemaan”. Vauva on babyborn nuken näköinen, mutta oikean painoinen vauva, joka niska liikkuu. Niskaa pitää tukea, vauvaa pitää syöttää, vaihtaa vaipat, röyhtäyttää ja pitää sylissä sekä hyssyttää. Vauva ilmaisee itkulla kun on jotain vailla ja loppu jää tyttöjen selvitettäväksi. Eli melkein kuin oikea vauva.  Hyvän hoidon jälkeen vauva myös kikattaa. Monet tytöt ovat tulleet öiden jälkeen kiukkuisina ja väsyneinä kouluun, mutta luulen että tämä on erittäin hyödyllinen asia koulussa opiskeleville tytöille. Australiassa on länsimaista eniten teiniraskauksia ja tämän myötä virtuaalivauva projektia varmasti on levitetty yhä enemmän. Tarve oli tälle projektille suuri myös meidän koulun tyttöjen tilanteiden takia.

Asenneongelmia

Tytöt ovat vauvojen myötä näyttäneet usein tunteitaan ja olemme nähneet monenmoista käytöstä viimepäivien aikana. Turhauttavinta töissä kuitenkin on edelleen se, että työntekijät eivät hoida töitään niin kuin pitäisi. Tyttöjen älytön kiroilu bussimatkoilla saa myös korvat soimaan, mutta aika avuttomia siinä on kaksi suomalaista myös kielimuurin takia selkkaamaan jokaista asiaa. Varsinkaan kun meillä ei ole mitään esimerkkiä tai kaavaa mitä pitäisi noudattaa, kun rangaistus periaatettakaan ei oikein suvaita tyttöjä kohtaan.  Turvavöiden kiinni pitäminen on myös tuottanut oppilaille vaikeuksia, josta menee itsellä hermot sisäisesti miltei päivittäin. Asenteissa näillä nuorilla on paljon muutettavaa. Tyttöjä on miltei mahdoton välillä auttaa, koska auttamisestakin saa palkaksi välillä (lue:usein) todella tylyä kielenkäyttöä vastaukseksi.  Eilen aamulla kuitenkin tajusin todella, että kotona oppimatta jääneet käytöstavat ja kurittomuus ovat järkyttävä haaste näiden tyttöjen kohdalla. Hetki milloin tajusin tämän todella oli se, kun aamuisella bussikierroksellamme menin erään aboriginaali perheen ovelle hakemaan tyttöä kouluun ja huutelin sisään hyvää huomenta. Ainoa kuka sekasotkun keskeltä ovelle tuli ensimmäisenä katsomaan minua oli söpö kikkarapäinen tyttö pelkässä vaipassa. Kävellessään minua kohti, minun ”Good morning” tervehdykseen tämä n.1,5v tyttö kuitenkin vastasi ”Fu** you” n.20 kertaa. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa…Miltei ensimmäiset sanat tuon pienen ihmisen suusta. Karua. Eikä muuten tullut isosiskokaan kouluun, oli nimittäin nukkumassa niin kuin muinakin aamuina.

Helpotusta koti-ikävään

Eilisen rankan päivän jälkeen lähdettiin käymään Ikeassa, jos löydettäisiin sieltä tutun makuisia lihapullia. Niitähän löytyi syötäväksi ja pakasteeseen. Juuri ennen kassoille menoa kuitenkin miltei järkytyimme ilosta, kun huomasimme karkkihyllyn jossa oli Turkinpippureita, Geishaa, Fazerin sinistä, Daim-suklaata ja muita ihania Suomi-Ruotsi karkkeja. Viikon piristys! Ikeassa siis kannatti käydä!

Tällä hetkellä pojat on Golf rangella ja minä sekä Mimmi koulutehtävien parissa kotona. Tasan kaksi viikkoa jäljellä loman alkuun ja nyt tuntuu, että ehkä tämä loppu aika menee nopeaa. Monet sanoo, että kolme kuukautta täällä on tuntunut ikuisuudelta, mutta mennyt silmän räpäyksessä. Parhaita asioita mitä täältä kuitenkin jää mieleen on ihmiset ja mukavat kokemukset Australian eläimistä. Harjoittelusta päällimmäisenä on mielessä vaan se, että huonosti toimiva työyhteisö ja epämotivoituneet työntekijät on niin latistava asia työpaikalla, että huh. Näihin tunnelmiin! Kuvia ihanasta eläintarhareissusta ja muista mukavista saatte pian!

//Heidi