tiistai 27. marraskuuta 2012

Kaksi yötä lähtöön on.


Haastavia tilanteita ja kulttuuri epäymmärtämättömyyttä


Viimeiset viikotkin ovat tuoneet vielä eteen melkoisia tilanteita. Toiset on olleet haastavia pelottavalla tavalla ja toiset vaan ärsyttävällä. Viimeiset oppilaiden bussi kuljetukset kouluun joita tehtiin Mikaelin kanssa olivat ehkä haastavimpia. Oppilaat yrittivät tupakoida bussissa sisällä, huusivat, kiroilivat, eivät käyttäneet turvavyötä ja yrittivät testata meitä kaikin mahdollisin tavoin. Osa tuli aamuisin bussiin päihtyneenä, joku selvästi kovempia aineita käyttäneenä. Näihin tilanteisiin ei myöskään oltu saatu oikein minkäänlaista ohjeistusta miten toimia ja tilanteet olivat siksi myös ei niin kivoja.

Kulttuurin kanssa on vieläkin suuymmyrkäisenä ihmetyksestä päivittäin. Täällä jos kaveri sanoo, että olisi kiva viettää aikaa yhdessä tai mennä jonnekin, se ei mitenkään ole lupaus. Kärsivällisyyttä ja joustavuutta on tarvinnut todella paljon varsinkin silloin kun on joutunut odottamaan henkilöiden saapumista paikalla parikin tuntia. Tänäänkin odotettiin kymmenen aikaan aamulla hakijaa, eikä vielä nyt yhdeltätoista illallakaan olla saatu tietää miksi meitä ei tultu ikinä hakemaan. Mielenkiintoista….

Kaiken lisäksi nämä ihmiset vitsailee ja kiusaa sitä enemmän meitä mitä enemmän ne meistä tykkää. Yrittää siinä sitten olla aina loukkaantumatta, kun vitsit on joskus sen tasoisia ettei aina tajua edes oliko se vitsi vai loukkaus.. Meikä täällä herkkiksenä välillä meinaa vetää palkokasvin nenään, mutta onneksi siitä pääse nopeesti yli! ;)


Onnellisuutta


Pieni ihana siskontyttö kastettiin lauantaina ja sai nimeksi Varpu Suoma Sofia. Onnellinen täti odottaa vielä pari viikkoa kunnes pääsee ottamaan pienen Varpun syliin ja tietenkin halaamaan ihanaa isosiskoa Vilmaa.

Täällä illat on olleet kivoja. Meille on järjestettiin grillijuhlat läksiäisiksi ja sunnuntaina kävimme meidän harjoittelua ohjaavan pastorin kanssa Perthin Casinolla. Huh mikä paikka. Siinä sitten samassa pöydässä nainen voitti texas holdemia pelatessa 92,000 dollaria. Nainen lahjoitti meidän harkkaohjaajalle, joka pelasi samassa pöydässä 200€ ja sitten mentiinkin syömään hyvin. Hienon näköinen paikka sinänsä, mutta kyllä parempaakin tekemistä tässä maailmassa löytyy kuin niillä sadoilla ihmisillä jotka istuu illat siellä suurimmaksi osaksi häviten rahansa taivaan tuuliin.

Arki on ollut kuitenkin parasta. Oman rakkaan kanssa kokemusten jakaminen ja se että saa pestä toisen pyykit. Uskokaa tai älkää siitä oon vieläkin fiiliksissä, toivottavasti koko loppu elämän vois ollakin niin…. :D
Se, että saa jakaa elämän ihmisen kanssa jota rakastaa on niin suuri lahja ettei mitään rajaa. Tämän harjoittelun jälkeen on ihana päästä lomailemaan ja nauttimaan auringosta ja kiireettömästä ajasta hetkeksi ennen kotiin paluuta. Sydney on enää kahden yön päässä ja sitä odotetaan innolla.






Tässä kuvia hetkistä joita ollaan vietetty parin viimeisen viikona aikana.

Perth Zoo


Apinasaari



Pinkuvatviinit uimassa.






mä olen niin pienoinen.





mulla on hassut jalat.




ja mulla on niin sininen nokka!



minä olen niin tuiman näköinen





Hui!





siinä se elephantti syö puukalikkaa.





Dingojen lepotauko.





balooooooooooo





iltapäiväkävelyllä!


pienelle tuli nälkä.


huhuhuhhaahahahahaha



kaveri kiipeää tötterö nenässä.


vanhakaveri


keitä me olemme?



lisko.



Hetkiä biitsillä ja lähiympäristössä


lovely Tyneil



iltaranta.



Scarlet koiran kanssa lenkillä.






joulukuusikin kasvaa väärinpäin




Man with the vision.


rantahymy!



Retkellä










Vesiputous?



putouksen kanssa, jos sellainen olis ;)
Kattokaa mikä siellä on mahassa!
Pieni kurkistaa.


Arkea









































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti